Demi sai alkunsa jossain päin Uudellamaalla. Tarkempia tietoja minulla ei ole, mutta sieltä se on myyty jollekin eläkeläiselle. Eläkeläisellä oli muitakin koiria ja kissoja, eikä koirilla ollut mitään perus- eikä tapakoulutusta. Ne elivät kuin pellossa. Eläkeläinen kuitenkin sairastui ja joutui luopumaan koiristaan. Nämä tiedot eivät ole täysin varmoja, vaan näin meille kerrottiin. Koirat joutuivat Turun eläinsuojeluyhdistyksen suojiin. Demi oli silloin n. 6kk vanha.

Entisen koirani, Lilla Illin (sekarotuinen) lähdettyä taivaan sineen, tuli minulle kova kaipuu, olinhan tottunut elämään koiran kanssa. Netistä löysin ilmoituksen jonkun toisen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta numeron ja kuvia n. kymmenestä dalmiksesta sekä juuri syntyneestä pentueesta. Päätin soittaa ja kysyä minkälaisia koiria oli vielä jäljellä ja heti ensimmäiseksi minulle kerrottiin nuoresta narttudalmiksesta, joka oli villi, mutta uskomattoman ihmisrakas. Ei siinä muu auttanut kuin sopia tapaaminen Turkuun... Sinne sitten matkattiin Pekan kanssa pari tuntia. Kun päästiin perille, ei aikailtu hetkeäkään, ja Demi juoksi tarhasta suoraan Pekan syliin vaikkei meitä koskaan ollut nähnytkään. Suloisempaa koiraa en Illin jälkeen ollut nähnytkään, mutta siinä se seisoi edessäni, kurassa ja mudassa hirveä vauhti päällä. Tyttö oli aivan innosta sekaisin ja juoksi pitkin pihaa. Rakastuin.

Alkuhuuman laannuttua meille kerrottiin Demin huonot puolet. Tyttö kuulemma oli aivan hirveä, oikea rasavilli ja rikkoi kaiken. En voinut uskoa koska koira vaikutti niin kiltiltä ja iloiselta. Kaikki paha meni toisesta korvasta ulos, en uskonut hetkeäkään. Ja vaikka Demi noin käyttäytyisi Turussa, tulisi kaikki muuttumaan Tampereelle päästyään. Käytiin ulkoiluttamassa pieni lenkki, "testaamassa" että kuinka kamala se oikeasti on... Ja olihan se villi. Kiskoi kuin heikkopäinen, ja kun ihmisiä tuli vastaan hyppi kuin kenguru ja riekkui. Sovittiin, että mietitään viikko, koska seuraavana vkloppuna oltiin tulossa taas Turkuun koska olimme menossa laivalle.

Mietin viikon ja aina päädyin samaan päätökseen, pakko saada tuo ihana pallero! Pitkän suostuttelun jälkeen Pekkakin myöntyi, ja niin siinä kävi, että soitin ja sanoin että, Demistä tulee Tamperelainen!

Käytiin vielä katsomassa Demiä ennen laivalle lähtöä. Aateltiin, että koirakin tykkää lähteä pitkälle automatkalle edes HIEMAN tuttujen ihmisten kanssa. Laivalla olo meni ajatellessa koiraa ja maihin päästyämme olinkin ihan täpinöissä!

Paperihommat selvitettiin ja Demiä hiukan pestiin koska se oli niin kurainen. Sitten mentiin autoon... Koira jännitti, mutta otti rauhallisesti. Muistan tuon matkan aina <3

Kaikki meni niin kuin piti. Demi alkoi heti tottumaan, tosin oli todella jännittynyt pitkän aikaa. Nyt Demi on ollut meillä 4kk, ja oikeat ongelmat ovat tulleet esille matkan varrella. Eroahdistus, autopelko ja toisten koirien kohtaaminen ovat ongelmat tällä hetkellä. Eroahdistukseen ollaan alettu käytösterapia sekä clomicalm-lääkitys, autoihin totutellaan pikkuhiljaa, tosin pelko ei ole onneksi pahimmasta päästä. Toisiin koiriin olemme totuttelemassa, mutta aika näyttää. Tokoagi kun alkaa niin saa Demi hyvää harjoitusta kun pitää keskittyä ihan muihin asioihin muiden koirien joukossa. Demi ei siis ole aggressiivinen vaan päinvastoin ei ymmärrä, ettei kaikkia koiria voi mennä aina moikkaamaan.

Nykyään elämä sujuu rauhallisesti. Demi on rauhoittunut hirveästi eikä ole muutenkaan sellanen hösö mitä aluksi. Kissat ovat kaverustuneet Demin kanssa, mikä on mukavaa kun tyttö joutuu olemaan yksin jonkunverran.

Tässä nyt jonkinlaista tietoa, aikamoinen tarina kuitenkin :)

Onnellisia ollaan, että saatiin noin kiltti karvapilkku <3

Herättiin Demin kanssa klo 6 ja koira oli niin rätti ettei meinannu ees sängystä nousta ylös... Käytiin 45min lenkillä. Sitten kouluun ja Demi yksin kotiin. Oli ollut hienosti melkein 7h! :)

Demi tosiaan nyt harjoittelee yksinoloa, koska eroahdistus alkoi vain kasvaa kasvamistaan... Nyt on ollut tosi kiltisti, joka päivä on tietyt rutiinit ja clomicalm-kuuri kestää vielä noin kuukauden. Toivottavasti kaikki menisi hyvin vielä jatkossa lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin.

Käväistiin tossa vähän aikaa sitten kävelyllä metsässä ja järven rannalla, kyllä tyttö tykkäs :) Ensi lauantaina aloitetaan tokoagi hakametsän jäähallin parkkiksella, jännittävää sekin ku mennään bussilla sinne yli puoli tuntia. No, nyt ollaanki harjoteltu bussilla menoa ja hyvin sujuu :)

Demi on ollut ihmeen kiltti pari päivää... Saa nähä mitä sillä on mielessä...

Mutta kirjoitellaan taas lisää kun sattuu ja tapahtuu!

Taidan pistää jonkinlaista taustakertomusta Demistä tänne seuraavaksi...

Sara & Demi